Oltiin tänään oman kerhon jälkikokeessa, josta tuloksena maasto täydet 200p. + tottis 86p. = 286p., 1-tulos ja JK3. Jotain extraakin siis tuli sen koularin lisäksi, jota lähdettiin hakemaan

Maasto oli ensin, ja tällä kertaa arpaonni oli suosiollisempi kuin edelliskerralla... nyt ei ollut jälki missään ryteikössä, vaan pääosin ihanassa sammal/ kangas/niittymetsässä. Enkä edes eksyny kuten viimeksi

Olosuhteet oli muutenkin ihan optimaaliset; edellispäivänä oli satanu vettä, ja tänään oli kaunis auringonpaiste, eikä juurikaan tuullu. Jana meni hienosti; lähti nenä pystyssä muutaman metrin takajäljelle, kääntyi itse ympäri, painoi nenän sammaleeseen ja lähti etenemään kuin juna. Melkein piti hierasta silmiä että "onko toi se mun kaahottaja-huohottaja koira joka on tossa liinan päässä?" Liekö tehnyt tehtävänsä, että edellisellä pitkällä jäljellä kylvettiin kinkkua matkalle .

Toisen kepin jälkeen tuli piikki (oletan) joka Epulle se vaikein paikka. Pyörimistä ja lenkin heittoa kestikin useemman minuutin, ja ehdin jo ajatella että tässäkö tää nyt taas oli.

Mutta älysin tehdä niin, kun olen nyt treeneissäkin tehny. Eli heitin liinan kokonaan kädestä ja odottelin vaan rauhassa ilman askeltakaan minnekään. Vasta sitten kun näin että varmasti etenee määrätietoisesti, juoksin liinan kiinni ja jatkettiin matkaa. Vitsi mikä fiilis oli kun monen minuutin pyörimisen jälkeen nousi kolmas keppi... veikkaan että kehut saatto kuulua naapurijäljelle asti!

Jäljen jälkeen oli esineruutu, jossa ei moitteen sanaa siinäkään... kolme pistoa ja kolme esinettä.

Tottiksessa ilmeni kaksi varsinaista puutteen kohtaa, jotka jo tiedossa olleetkin. Seisomisessa pysähtyi vasta kun käännyin; tämä on uusi metku johon täytyy miettiä korjaussarjaa, kun sen nyt muutamassa kokeessa tehny. Kaikkea ne vanhat koirat keksii, ettei käy kouluttaminen liian ykstoikkoseksi. Arvosana tais olla tyydyttävä.

Toinen ongelma eteenmenossa, joka ei vielä valmis. Meni kyllä, mutta kolmella käskyllä, kun en hyväksynyt ennakoimista. Ja tästä siis puutteellinen.

Muut liikkeet välillä erittäin hyvä - erinomainen.

Huomenna pääsee Epander hierontakurssille harjotuskoiraksi; jotain palkkaa vanhukselle .

Kokeillaanpas sitten kuinka onnistuu blogin päivitys puhelimen kautta... tätä nykyajan tekniikkaa...

Tuloksia on taas pukannut kasvateille;

Kiti ja Pulla saivat TOKOsta avoimen luokan ykköstuloksen! Ja missäpä muualla muualla kuin TOKO:n SM-kisoissa! Huippusuoritus jo "kypsään ikään" ehtineeltä koiralta (emännän iästä ei puhuta  )

Helena ja Indy taas saivat VEPE kokeesta toisen alokas luokan ykköstuloksen täydellä 100 pisteen suorituksella, ja näin myös koularin! Hyvä tytöt sinnekin!

Kuka vielä sanoo etteikö nartut ole kisakoiria!

Itsellä toinen viikko kesälomaa menossa, joka kulunut koko lailla koiran koulutuksen merkeissä. Epulla treenattu jäljellä piikkejä ja janaa plus tottiksessa eteenmenoa. Eteenmenon suhteen päädyin siihen, että harjottelen sitä nyt matalassa vietissä ja puhtaasti tottelevaisuus liikkeenä... Edetään tietty matka ja mennään maahan kun käsketään. Vietin nosto takaisin tämän jälkeen ei tälle koiralle ole ongelma; osaa juosta kentän laitaan vauhdilla vähän liiankin hyvin ;)

Neljät kokeet on tällä kaudella takana etsintäkokeessa + jäljellä ja neljät vielä tulossa etsintäkokeessa + jäljellä + haussa. Ei huonosti 8-vuotiaalta koiralta, jos tää rumba kunnialla loppuun saadaan. Kaikki arvokisat (piirinmestaruus, PK-SM, RW-SM) on vielä edessäpäin, ja nehän ne on aina jännin paikka.

PK-ässämmiin on tänä vuonna tulossa kolme kasvattia; minä ja eppu, olga ja alma, male ja kosti. Enemmänkin olis ollu hollilla, mutta kenellä nyt mitäkin esteitä oli... Ehkä vaan itellä liian kova "kilpailuvietti" 

Norma kasvaa ja treeni repertuaariin on otettu seuraaminen... Hyvältä näyttää tähän saakka! Matka pahoinvointiin kokeilin lääkettä, ja tuntuu tepsivän. Ruokailuissa siirryttiin kahteen kertaan päivässä, ja tuntuu tepsivän; ruoat hujahtaa tällä pelillä alas kuten kunnon rotikalla kuuluukin

Eli Hämeenkyrössä oltiin Epelin ja minun ensimmäisessä voittajaluokan etsintäkokeessa, ja meni aikalailla putkeen, kuten otsikosta näkyy . Jarkko oli mukana seurana, mikä oli ihan kiva, ettei tarvinnu yksin ajella. Aamulla lähdettiin kello kuusi, ja illalla oltiin kotona pikkasen myöhemmin. Ja tähän aikatauluun ehdittiin vielä käydä syömässä Tampereen kinkkilässä , eli perin sujuvasti meni koko koe, vaikka oli vaan yksi tuomari. Mukava ja leppoisa päivä kaikkinensa!

Seuraavassa sitten erittelyä osa-alueittain...

Jälki 38p.: Otti takajäljen, josta -2p. Muuten ok. Toinen kulma oli pikkasen ennen metsäautotietä, jota tarkisteli kun ollaan näitä ylityksiä tehty. Kulman jälkeen vähän kuormittumista joka Epulla näkyy "huohotteluna" ja nenän nousemisena. Tarkensi kuitenkin taas esineen jälkeen .

Jälki on meidän heikoin osa-alue näiden kuormittumisasioiden vuoksi, ja siksi olenkin aina enemmän kuin tyytyväinen kun siitä suoriutuu. Toiveissa myös on että kun päästään treeneissä eteenpäin niin tämäkin vähenee... ettei se "taivas niskaan tipukaan, vaikkei pysty jäljestämään kuten pellolla" Ainakin juuri näin kävi haun kanssa pidemmässä juoksussa; kun tilanne vaan rauhoitettiin, niin ylimääräinen painekin poistui. 

Esineruutu 20p.: Josta nousi kaksi esinettä. Jostain syystä ruutu vei koiraa vasemmalle takakulmaan reilusti alueen ulkopuolelle. Niin reilusti että jouduin tähän puuttumaan useampaan kertaan. Tämäkin on meillä ylimääräisen kuorman paikka, jos paljon joutuu työskentelyyn puuttumaan, ja niin se etuesine sitten jäi.

Pudotetun esineen nouto 20p.: Meni koko lailla täydellisesti. Pientä käskytystä jouduin antamaan esineen pudotessa, mutta muuten ok. Eli tuntuisi siltä, että treenit sitten edellisen kokeen on tuottaneet tulosta

Pienesineruutu 20p.: Oli aivan täydellinen, kuten edellisessäkin kokeessa. Koira oli keskittynyt ja rauhallinen, kuitenkin työskenteli määrätietoisesti.

Henkilöetsintä 77p.: Haku meni koko lailla vanhalla rutiinilla. Erityisen tyytyväinen olen siihen, ettei tullut pois toisen maalimiehen hajulta vaikka huusin juuri kriittisessä kohdassa kun oli jo melkein piilon vieressä  Kolme pistettä meni työskentelystä syystä että... Herra Epeli nosti koipea kun oltiin palaamassa ekalta maalimieheltä keskilinjalle!!! Noloa

Tottelevaisuu 85p.: No, tähän EN ollut tyytyväinen. Seuraamisessa oli ajoittain väljä eikä keskittynyt. Istumisessa jäi seisomaan TAAS. Seisomisessa otti askeleita perään, tämä on nyt uusi juttu jota jo kerran aiemmin kokeissa tehnyt. Eteenmenossa eteni pätkän ja meni maahan. Uusi käsky ja sama juttu. Liikkeen uudelleenopetus vielä vaiheessa... katsellaan, katsellaan.

Eli kurinpalautusharjoituksia tiedossa, jotka itseasiassa jo alkaneetkin  Ruokailut ainakin seuraaviin jälkikokeisiin saakka vain ja ainoastaan tekemisestä. Eli suhaamista kentälle ja metsään siis tiedossa ainakin kerran päivässä vaihteleviin vuorokaudenaikoihin. Kaikkea se teettää tämä koirankoulutus, etten sano.

Muutenhan noi tottispisteet näyttää tänä keväänä aikalailla samalle linjalle asettuneen... 84-88-86-85

Etsintäkokeen opetukseenkin täytyy olla tyytyväinen. Kolmella kokeella ollaan saatu voittajatulos, vaikka ensimmäistä kertaa tässä lajissa ja treenattu koko lailla oman pään mukaan. Koska nyt näinkin hyvin menny, niin ajatuksena on, että Kellokisoihin lähdetään tätä kokeilemaan. Ja toivottavasti tulee muitakin, että saadaan kunnon kisa aikaiseksi!

Tulostaulu

Norma oli mukana kokeessa; tottakai  Tällaiset tilaisuudet on aina tosi hyvää oppia penikoille. Paljon ihmisiä joita voi kiusata käkättämällä  Ruokailu on saanu meillä uusia muotoja; neiti siilaa annoksestaan herkkupalat ja jättää nappulat jäljelle. Täytyy oikeen ihmetellä miten on mahdollista erotella riisinjyvät ja mahalaukku turvonneista nappuloista jotka sekaisin... täytyy vissiin ottaa kohta tehosekoitin peliin!

Norma päiväunilla omassa lootassaan... "ai minäkö muka ronkeli vai?"

Oli Epulla tänään, muttei mennyt ihan putkeen... tottis 86, maasto 64, eli ei tulosta. Optimiolosuhteet oli, kun koe oli oman seuran järjestämä, mutta näin nyt tällä kertaa; aina ei voi voittaa

Tottis olisi voinut olla parempi. Yksi liikevirhe, jäi istumisessa seisomaan. Mutta muuten oli vähän levällään eikä tarpeeksi keskittynyt, vaikka yksittäiset arvosanat olikin hyviä ja teki kaiken.

Jälki oli ihan hirveässä ryteikössä  Jana meni hyvin ja vauhdilla ja lähti oikeaan suuntaan. Jostain syystä kääntyi kuitenkin takajäljelle, eikä kääntynyt kääntämättä takaisin oikeaan suuntaan. Janalta tuli pisteitä 34.

Itsestä tuntui taas kerran että jälki oli ihan hortoilua. Keppejä nousi kaksi ja olin ihan varma että niitä on jäänyt välistä. Myöhemmin sitten selvisi ettei näin ollut, vaan ensimmäinen keppi oli 500 metrin päässä ja toinen siitä 500 metrin päässä. Loput neljä keppiä olisivat sitten olleet loppupätkällä. Eppu ajoi kuitenkin, todennäköisesti, yli toisen kepin jälkeisestä piikistä.

Tultiin metsäautotielle, ja päättelin että tästähän se jälki on yli mennyt. Juuri näinhän toki kannattaa jäljellä tehdä. Lopulta oltiin ihan eksyksissä ja jossain hevon kuusessa. Onneksi tuomari oli jo ennen jäljelle lähtöä muistuttanut että kaikille kännykät mukaan, ja numero johon soittaa jos eksyy. Auton torvea soittamalla sitten lopulta päästiin taapertamaan ihmisten ilmoille. Kepeistä ei sitten pisteitä tullut, koska päästiin palauttamaan ne vasta yliajalla eksymisen jälkeen.

Noh, pientä balsamia haavoihin toi esineruutu; kolme esinettä nousi kahdessa minuutissa

Että ei muuta kun lisää treeniä niin koiralle kun ohjaajallekin.

ja mikäs siinä... useampana päivänä on käyty sääksin rannalla makaamassa Valkjärven venerannallakin käyty kanssa Simpan ja Norman kanssa virvelöimässä ja kahlailemassa. Normaa ei vielä tähän mennessä mikään alusta tai paikka ole kummastuttanut. Menee mihin vaan ihan kuin aina olis mennyt

Simppa ja Norma

Norma ja kieli

Norma katsoo... ja huomio; korvat oikein päin!!!

Alkuviikosta tuli postia palveluskoiraliitosta... nimittäin tuomarikirja Eli teoriakoe ja käytännön testi läpäisty, ja varsinainen harjoittelulupa saatu. Siinäpä sitä sitten riittääkin työsarkaa vähäksi aikaa.

... ja olipahan vaan lepposa ja mukava leiri.

Paikalla oli monta jo "ennen milleniumia" tuttua koiraharrastajaa. Oli mukava muistella vanhoja ja niin edelleen... kuinkahan seniili tässä alkaakaan itse pikkuhiljaa olla

Mussutus-lapset oli leirillä hyvin edustettuina; Eppu, Norma, Puosu, Lakka, Alma, Jopo, Krisse.

Itse olin hakuryhmässä, jonka ohjaajana oli Asko Myllylä. Asko oli tosi hyvä, mikä olikin oletuksena jo etukäteen. Kun on kokemusta niin on näkemystä. Jotain oivalluksia tuli taas kerran ja muistutusta perusasioista ja siitä mikä on tärkeintä. Se että koira työskentelee suurella sydämellä ja halulla, ei pelkkä tekninen hutkuttelu.

Epun kanssa otettiin yhdet perustreenit, muina päivinä ajoin jälkeä plus yksi ruutu ja tottis mahtui ohjelmaan.

Kuvassa Epeli jäljen jälkeen

Puosun hakupalkka... jota voisi melkein pelästyä

Normalle leiri oli tosi hyvä. Grillipaikalla kiusattiin ihmisiä makkararingillä, metsässä pääsi mukaan tallaamaan ja otettiin yksi tuulitreeni. Mikä menikin ihan hyvin. Näitä sitten tarviiskin alkaa ottamaan myös kotioloissa, että saadaan nenä auki. Muuten haukkuharjoitukset jatkuu kotona kuten ennenkin... jopa rasitukseen asti, kun koko ajan ollaan "luu auki" ja jos aikoo saada syödä rauhassa on koira teljettävä muualle

Tämän päivän ilouutinen oli, että pääsin puheliajalla ilmottautumaan Hämeenkyrön etsintäkokeeseen... JESS!!! Nyt se oli sitten käytävä sen "pudotetun esineen noudon" kimppuun.

Tuloksia sitten tullut tänä viikonloppuna; minkäs sille voi että suupielet väkisinkin nousee ylöspäin

Indy ja Helena...

Lauantaina VEPE alokasluokan 1-tulos täydet 100p! Sunnuntaina alokasluokan 3-tulos. Ja nämä on nyt sitten luntattu facebook yms. sivuilta, kun eihän kukaan mitään mulle kerro  Että toivottavasti meni oikein Tämä laji kun on mulle vielä vähän tuntematon.

Irwin "Kosti" ja Male...

Male järjesti oikeen superyllätyksen. Viikolla kertoi olleensa vielä vähän empivällä kannalla, että mennäkö kokeisiin vai ei. Mutta onneksi sitten meni Kyröskoskelle, koska tuloksena tottis 84 + esineet 29 + haku 165 = 277p. 1-tulos ja HK3. Ihan super JEE!!! Vielä yksi tulos kolmosesta ja pääsylippu SM:iin on tosiasia. Käänytystyö on vielä vähän kesken, mutta eiköhän se siitä, kun majoitusjärjestelytkin on jo työn alla

Jopo ja Olga...

Kolmas kerta toden sanoo, eli nyt se HK2 sitten tuli Lahdesta! Tottis 93 + esineet 30 + haku 121. Yksi maalimies jäi mettään. Syy tähän luultavimmin tiedossa, niin lääkkeetkin löytyy  

Kerttu ja Hannu...

... vai mitenpäin se oikein oli ?!? Pyörähti Erkkarissa avecin eli Jonnan esittämänä, tulos NUO EH4. Samassa tilaisuudessa Kerde myös jalostustarkastettiin, tulos hyväksytty.

Pitko ja Kiti...

Samaisessa tilaisuudessa KÄY EH, sijoitus ei nyt justiin tuu mieleen. Myös jalostustarkastus hyväksytty. Vielä kun jostain saadaan Pitkolle luonnetestipaikka, niin alkaa olla meriitit kasassa syksyn suunnitelmia varten

Omalta osalta tänä viikonloppuna oli tuomarikurssin päätös. Sunnuntai-aamuna mentiin Kauklahden kentälle suorittamaan arvostelu harjoituksia. Meikäläinen jälleen järkky aikataululla, eli suoraan yövuorosta. Tunnelmaahan paransi huomattavasti se, että kun aamulla kurvasin mäkkärille hakemaan aamupalaa, niin kassalla huomasin että lompsa on kotona  Hengissä kuitenkin selvittiin tästäkin; kiitos kertyneen vararavinnon ja "parhaan automurtokaverin" pankkikortin

Kentällä katseltiin, arvioitiin ja ohjattiin yhteensä viiden koiran tottikset. Suullisia arvosteluja antoi kukin yhden, viisi kun meitä kokelaita yhteensä oli. Paperit palautettiin, ajettiin Mankkaalle teoriakokeeseen ja that´s it. Nyt vaan jäädään odottamaan tuloksia ja hallituksen päätöstä mahdollisesta harjoitusarvostelu luvasta.

Treenien suhteen Eppu on taas viettänyt lökö-elämää Rallin tarhakamuna. Parin viikon kuluttua on eka voittajajälki koe ikinä, ja janoja pitäis treenata. Ihan pakko olis aktivoitua alkavalla viikolla, vaikka yöt vielä jatkuukin keskiviikko aamuun.

Loppuviikosta on lähtö Perinteiselle Tammelan Juhannusleirille. Siellä olen hakuryhmässä, mutta mietinnässä ollut jos olisinkin siinä vaan Norman kanssa ja ajaisin Epulla jälkiä. Niitten tarpeessa kun nyt enemmän olisi... katsellaan miten tilanne kehittyy.

Päivät kuluu kuin siivillä ja penikka kasvaa.

Liian helposti heilahtaa tarhan portti, kun Norma 3kk roikkuu lahkeessa tai hyppii pöydille. Tässä kappaleessa on varpilla päässy joku "kissageeni" mukaan, kun olkkarin pöydälle hypätään suorilta jaloilta vauhditta

Vaan on se vaan kumminkin niin lutunen...

Norma ja Petterikani

Norma ja isosisko Ralli

Treenien suhteen on Normalla treenattu naksun kanssa istumista ja maahanmenoa. Ja päätin sitten opettaa sen myös haukkumaan... saas nähdä saanko taas haukkuvan hakukoiran Varsinaisia ajatuksia ilmasumuodon suhteen ei vielä ole, mutta tuleepahan sitten tämäkin opetettua tulevaisuutta varten. Alla pari linkkiä tämän päiväisiin treeneihin; se on hyvä kun on noita maalimiehiä omasta takaa...

http://s61.photobucket.com/albums/h50/Heidi40/?action=view&current=10062009120.flv

http://s61.photobucket.com/albums/h50/Heidi40/?action=view&current=Norma3kkhaukku2.flv

http://s61.photobucket.com/albums/h50/Heidi40/?action=view&current=norma3kkhaukku3.flv

Huomenna on pitkästä aikaa hakutreenit, joissa koko paras A-ryhmä on paikalla. Tarjolla myös kahvia ja lisukkeita Epun JK2 ja EK2 tuloksien johdosta. Toivottavasti sää suosii yhtä hyvin kuin tänäänkin.

... ja helposti tuli voitto kotiin kun oli luokan ainut koira

Lopputulos maasto 162 + tottis 88 = 250p. kakkostulos ja EK2.

Sitten hieman erittelyä...

Ensimmäisenä oli esineruutu, josta nousi vaadittavat kaksi esinettä. Toinen tosin ihan viime sekunneilla. Pisteitä 28.

Seuraavaksi jälki, jonka jana ei sujunut ihan ongelmitta. Lähetin koiran janalle, jota se etenikin noin 20-30m, kaartaen tämän jälkeen voimakkaasti vasemmalle nenä pystyssä. Tuomari sanoi "väärä jälki" ja tässä vaiheessa meni meikäläisen pasmat sekaisin. Käänsin koiran ympäri niinkuin takajäljellekin mennessä ja lähetin janan toiselle puolelle. Hetken kuluttua tuomarin käsky "palaa janalle", jolloin jo ajattelin että mitä ihmettä .

Palasin janalle ja lähetin koiran taas vasemmalle siitä mistä janalle palasimme. Nyt se lähtikin etenemään jälkeä pitkin, tosin hyvin kuormittuneena kaikesta sähläilystä.

Jälkeenpäin tajusin mitä oli tapahtunut. Koira oli bongannut oikean jäljen ennenkuin se ristesi janaa, ilmavainulla hakukoira kun on. Koulutuksellisesti tässä tapahtui se kaikkein paskin homma. Juuri kun ollaan tahkottu takajälkeä pois ja kerrankin kun koira kokeessa lähtee sinne oikeaan suuntaan, vedän sen pois jäljeltä ja lähetän takajäljelle .

Keppejä nousi kaikesta huolimatta kolme neljästä, luulen että ensimmäinen keppi jäi kuormittumisen takia. Pisteitä meni janalta neljä ja puuttuvasta kepistä kymmenen, eli saldo 36 pistettä viidestäkymmenestä.

Sitten oli pudotetun esineen noutaminen, joka ei mennyt hyvin ollenkaan. Tämän laitan kyllä täysin lähes olemattoman treenimäärän piikkiin. Vasta keväällä älysin avata sääntökirjaa tarkemmin, ja tajusin että noutomatka on 100 metriä , mikä ei olekaan ihan vähän ilman treeniä.

Kokeessa Eppu lähti ensin noin 30-40 metriä, ja jäi kysyen seisomaan että what? Lisäkäskyillä sitten paransi kuin sika juoksua, mutta mutta, kirmasi tiellä seisoneen yleisön joukkoon ... näitä hakukoiria .

Minähän en tätä tietenkään itse nähnyt koska matka oli näinkin pitkä. Kun koiraa ei kuulunut, niin päätin huudella takaisinpäin, ettei nyt ihan joronjäljille lähde. Ja sieltähän se juoksikin etsintälinjaa pitkin kenkä suussa, ihan niinkuin kuuluukin . Eli tästä pisteitä pyöreä 0.

Tarkkuusruutu sujui niin hyvin että vieläkin sykähdyttää. Koira etsi intenssiivisesti niin että tuhina vain kuului. Kuitenkin rauhallisesti ja keskittyneesti, mikä ei Epulle aina ihan helppoa. Esineenä oli jonkinlainen "luoti", jonka se toi kauniisti käteen asti. Aikaa kului ehkä puoli minuuttia ja pisteitä täydet 20

Viimeisenä oli haku, mikä onkin meidän vahvin osa-alue. Ilmasut olivat tänään vahvoja ja lähes täydellisiä, vaikka itse sanonkin. Mutta paljastui myös pieni kurinpalautuksen paikka... hakua kun ei vähään aikaan ole otettu. Herra ei irronnut etukulmiin kuin köpöttelemällä! Ei edes pakottamalla! Ennenkuulumatonta . No eihän siellä sitä maalimiestäkään ollut, mutta kuitenkin. Työskentelypisteitä moisesta meni kaksi, eli saldona 78.

Kaiken tämän pyörityksen jälkeen oli viimeisenä tottis noin klo:16.30; päivälle siis kertyi pituutta. Ja me sentään saatiin tehdä ensimmäisessä vuorossa koska piti päästä töihin... kiitokset vaan työkavereille, jotka suostuivat paikkaamaan, niin että meikäläinen saa harrastaa

Tottis pisteet 88... seuraaminen, istuminen, seisominen, maahanmeno, luoksetulo ja jotkut noudot arvosanalla erittäin hyvä. Joku nouto oli hyvä; pureskelua ja vinoja sivuasentoja. Eteenmeno puutteellinen; etenemiseen tarvitsi kaksi käskyä ja ennakoi maahanmenoa. Paikallaolo erittäin hyvä; alussa oli ollut levoton. Jotenkin noin se arvostelu tais mennä.

Väsynyt on olo mutta onnellinen; on se Eppu vaan hitsin kiva koira harrastaa! Saa motivoitua uuteen suoritukseen vaikka olisikin jo väsynyt. Eikä kokonaan hajoa pakka, vaikka painetta ja kuormittumista tulisikin. Sille kun on reilu ja kauniisti ohjaa, niin hyvin menee!

Laitetaas tähän loppuun vielä muittenkin tulokset, tai ne mitä kerkisin ottaa

Sitä on meinaan tänä vkl piisannu. Muutenkin sain itselleni tehtyä oikeen "järkky-aikataulun" tälle viikonlopulle. Lauantai aamuna Mankkaalle tuomarikoulutuksen teoria opintoihin, illalla yöksi töihin ja sunnuntai aamuna Kauklahden kentälle käytännön harjotuksiin

Kuten arvata saattaa, niin kiireessä sattuu ja tapahtuu. Lauantai aamuna lähdin Mankkaalle myöhässä kun puhelin jäi kotiin ja piti kääntyä takaisin. Sitten eksyin matkalla ja lopulta seikkailin paikalle jotain ihme reittiä. Äkkiä autosta, paiskasin ovet kiinni ja slam; avaimet auton sisällä virtalukossa!!!

Tunne oli sanoinkuvaamaton, tää oli jo kolmas kerta kun mulle käy näin. No, ruokatauolla sitten katsottiin onko mitään tehtävissä. Takaikkunat on sutsukissa sellasta sivuttain aukeavaa mallia, ja sattuivat olemaan auki. Toisen kurssilaisen kanssa saatiin hakattua saranan holkki pois (kätevä poranterä pakkaus löytyi viereisestä liidelistä ja hakkausväline kaverilta ) Sitten aukes ikkuna sen verran että meikäläinen pääsi dyykkaamaan pää edellä sisälle ja avot ovi auki!

Kiitos Päivi, mun "paras automurtokaveri ikinä" vai miten se meni Hämmästyttävää, että ihan rauhassa sai puuhastella ostarilla kenenkään puuttumatta asiaan millään tavalla.

Sunnuntaina Kauklahden kentällä kävi selväksi, että pisteiden antaminen kentän laidalla on helpompaa kuin kentällä. Kirjottaa, katsoa ja laskea samanaikaisesti, eikä aikaakaan saa kulua valovuosia. Siinäpä treenattavaa.

Iltapäivällä ehdin vielä Sääksin maan mainiolle rannalle muun perheen seuraan. Talviturkki tuli heitettyä eikä ollut edes kylmää. On se rannalla makaaminen ja uiminen vaan yks mun lempipuuhista. Nyt pitäis tästäkin huvista ottaa kaikki irti niin kauan kun hellettä piisaa.