Eli aurinkoinen ja kaikin puolin onnistunut sunnuntai päivä oli tänään.

Eilen SPL-Lohjan talkoissa Jarkko kuuli että Papekon BH-kokeessa olisi vielä vapaita paikkoja. Hetken mietinnän jälkeen ilmoittautui, ja hyvin onnistui. Valitettavasti en itse päässyt paikalle, kun oma koe oli Hyvinkäällä samaan aikaan. Alla kuitenkin seuraamisen mallia  juhannusleiriltä vuosi sitten.

Epelin kanssa oltiin Hyvinkäällä SPL-Itä-uusimaan jälkikokeessa, johon viime viikot valmistauduttu. Tuloksena JK2, 259p. johon olen hyvinkin tyytyväinen. Avoimessa luokassa oli kuusi koirakkoa, joista kaksi saavutti tuloksen... ja me voitettiin!!!

Tottis oli 84p. Kaiken teki, mutta keuli jokaisessa seuraamisessa jonkin verran. Seuraaminen tyydyttävä, jäävät liikkeet hyviä tai erittäin hyviä samasta syystä. Noudot erittäin hyviä; pureskelee kapulaa reippaasti jokaisessa. Eteenmeno puutteellinen, tarvitsi kaksi käskyä maahanmenoon ja eteni kentän päähän saakka. Paikallaolo erinomainen.

Keulimisen suhteen olen vielä toiveissa paremmasta, ei ollut ollenkaan niin pahaa kuin vielä viime vuonna. Ja pätkittäin esitti jopa oikeaa paikkaa. Kapulan pureskelu onkin hankalampi juttu. Treeneissä on saatu esittämään jo muutakin, mutta kun koetilanteessa ei palkkaa tule, niin kierrokset nousee. Virittää itse itsensä sellaisiin tunnelmiin, että paine purkautuu kapulan pureskeluna. Koiran iän ja koetilanteiden oppimisen myötä taitaa olla lähes tekemätön paikka.

Kuvassa Eppu odottamassa tuomarin arviota

 

Metsäjälki on itselleni sen verran uusi asia, että jännitystä oli ilmassa. Janalla koira otti reippaan takajäljen, josta meni 5p. Itse jälki sujui rauhallisemmalla tahdilla kuin treeneissä, mikäli sinällään hyvä juttu. Kolmoskeppi jäi, mutta muut nousi. Vissiin kahdella kepillä näin, että koira oli hajulla, ja kannustuksen jälkeen tarkensi ja ilmaisi.

Nyt myös ymmärrän paremmin jälki-ihmisten kommentit että jäljestäminen on koiralle raskasta. Eppu oli jäljellä aika kuitti ja läähätteli välillä kieli pitkällä... ajattelin jo ettei se mitään keppejä voi löytää kun menee pätkittäin suu auki . Välillä myös tuntui, että mennään jäljellä ihan siksakkia, mutta eipä siinä muuta voi tehdä, kun mennä narun perässä vaan . Onneksi tuli otettua se vesi pullo mukaan, koska ilman sitä oltaisiin varmasti oltu ongelmissa.

Saattaa tosin olla, että lämpimällä päivälläkin oli osansa väsymisen kanssa. Yleensä olen aloittanut nestetankkauksen jo hyvissä ajoin ennen tulevia kokeita, mutta nyt pääsi unohtumaan.

Esineet nousi ongelmitta. Kuvassa hyvin ruokitulle Epelille yritetään esitellä pokaalia, mutta ei tunnu oikeen sen päälle ymmärtävän...

Laitetaan tähän vielä linkki pikku pentusista. Tallenteessa heitä vielä jäljellä viisi kappaletta. Oi sitä ihanaa kiljuntaa, kun aamulla saapuu keittiöön! Valitettavasti tuoksuja ei saa tallennettua
http://s61.photobucket.com/albums/h50/Heidi40/?action=view¤t=23042009095.flv