Eilen N-pennut kävivät ell-tarkastuksessa, ja kaikki oli niinkuin pitikin. Normalla oli pieni napatyrä, mikä oli tiedossa jo etukäteen. Mutta yllätys, yllätys... Njassa oli kadottanut sirunsa jonnekin! Lääkäri kertoi että tällaista kuulema tapahtuu; siru tulee ulos tai sitten vaan liikkuu jonnekin.

Muistelen itsekin kuulleeni joskus koirasta jolla lopulta oli kolme toimivaa sirua, kun aina oli laitettu uusi, kun edellistä ei löydetty. Väistämättä tulee mieleen pitäisikö vaan palata entiseen tatuointi systeemiin. Vielä kun ne hyvät tatskaajatkin asuu melkein samalla kylällä.

Latetaas tähän vielä pari kuvaa söpöläisistä...

Tillin koppa on saanut uuden käyttötarkoituksen

1240049581_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Njassa

1240049676_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nysä-Niko

1240049705_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nasta-Noita

1240049618_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eilen tein myös kevään toisen jäljen, joka oli nyt kaksi tuntia vanha. Ehkä höyryymistä oli hieman vähemmän Hymy. Jäljen selvittämisessä ei mitään ongelmia, mutta keppien ilmaisussa edelleen vähän toivottavaa Päättämätön... no, harjoitukset jatkuu joko tänään tai huomenna.

Ajattelin kokeilla vielä vähän isompia keppejä, jotta pääsis kärryille mikä perimmäinen vaikeus. Myös testailla mikä vaikutus on pidemmällä tai lyhyemmällä liinalla; kuormittuuko vai tarkentaako lyhyellä, onko pitkällä vapautuneempi vai "liian vapaa" mikä tällä koiralla aiheuttaa turhaa höyryämistä.

Viime vuonnahan meillä katos hajuaisti jossain vaiheessa liki kokonaan. Tilanne korjaantui silloin nenäpunkki lääkityksellä.